Kun kysyin: mitä kuuluu?

Blogi
Hyvää, arjen iloisista kohtaamisista muotoutuvia päiviä, mutta samalla jännittää ja osin huolettaa. Tämän ja paljon muita kuulumisia kuulimme, kun toteutimme Opetushallituksessa hyvin vapaamuotoisen soittokierroksen kuntiin, kouluihin, päiväkoteihin ja kollegaviranomaisille kuullaksemme vastauksen yksinkertaiseen, mutta niin tärkeään kysymykseen: Mitä teille kuuluu?

Aino Likitalo

Kuvituskuva, Opetushallitus

Oli aivan mahtavaa, miten lämpimästi keskustelupyyntö otettiin vastaan ja kuinka avoimesti omaa arkea oltiin valmiita avaamaan. Puheluista paistoi läpi suuri innostus työskennellä taas kollegojen, lasten ja nuorten kanssa kasvotusten sekä halu tehdä oma työ mahdollisimman hyvin. Samalla kuului myös huoli siitä, onko siihen tällä hetkellä mahdollisuutta, kun samaan aikaan on taiteiltava viruksen leviämistä vastaan ja jaksaminenkin huolettaa.

”Luomme avoimuudella luottamusta, muotoilemme ratkaisuja yhdessä ja uudistumme oppijan parhaaksi sekä elämme, kuten opetamme”.  Tämä kirjattu toimintatapamme tarkoittaa esimerkiksi sitä, että juuri nyt meille Opetushallituksessa on entistäkin tärkeämpää kuulla, miltä arki kasvatuksen ja opetuksen kentällä näyttää ja tuntuu. Mikä toimii ja ei toimi? Mikä mietityttää tai huolestuttaa? Kuinka voisimme auttaa? Kun tunnemme arjen todellisuuden, pystymme omalta osaltamme tukemaan juuri niissä asioissa, joissa on aidosti tuen tarve ja miettimään ratkaisuja pulmiin yhdessä niiden kanssa kamppailevien kanssa.

Miltä se arki sitten tuntui ja kuulosti? Koronatilanne oli keväällä hektinen: ohjeita ja suosituksia laadittiin, päivitettiin ja sovellettiin samalla, kun kaikki mietimme, miten pandemia tulee jatkumaan ja minkälaiselta tulevaisuus näyttää. Rankka kevät vei voimia, mutta näytti myös sen, mihin kaikkeen opetuksen ja kasvatuksen ammattilaiset pystyvät kriisitilanteessa. Siitä ollaan täysin ansaitusti hyvin ylpeitä ja entistäkin valmiimpia kohtaamaan muutoksia, joita vielä voi tulla vastaan. Tämä kannattelee myös nyt syksyllä.

Pohjatyötä varautumiselle on tehty, mutta nyt olemme kuitenkin vaiheessa, jossa pitkittynyt poikkeuksellinen tilanne tuo eteen haasteita, joita emme ole osanneet välttämättä etukäteen nähdä. Kuulimme ajatuksia suositusten soveltamisen käytännöistä, mutta myös pohdintaa jaksamisesta, lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtimisesta poissaolotilanteissa sekä vaikkapa tekniikasta, joka ei palvele arjen pyörittämisessä niin hyvin kuin toivoisi.

Samalla oli ilo päästä kertomaan se, että kaikki työ, mitä me Opetushallituksessa teemme, on tarkoitettu tueksi ja hyödyksi asiakkaillemme – kasvatuksen, koulutuksen, opetuksen ja kansainvälisen toiminnan kentälle. Joskus se voi tuntua aivan liian vähältä ja senkin haluamme kuulla. Jokainen käyty keskustelu ja palaute auttaa meitä eteenpäin siinä, että pystymme palvelemaan entistäkin paremmin: avoimesti, selkeästi ja oikea-aikaisesti viestien, yhdessä ratkaisuja hakien ja aidosti arjessa mukana eläen. Soittokierroksen pohjalta tehtäviä toimenpiteitä rakennetaan juuri nyt.

Lopulta kuitenkin se tärkein: vaikka soittokierros on ohi, linjat ovat ihan koko ajan auki.


Kirjoittaja

Aino Likitalo
Aino Likitalo
Viestintäpäällikkö